Suunnistuslomalla Espanjassa 15.-23.2.2020

Talvilomaviikon lumettomasta Uudestakaupungista suuntasi kolmentoista hengen seurue vakka-rastilaisia viettämään suunnistuslomaa Espanjan itärannikolle Costa Blancan (´Valkoinen rannikko´) alueelle. Aiemmin tammikuussa Gloria-myrsky lumisateineen oli koetellut juuri Valencian maakunnan aluetta, jossa suunnistusmaastommekin sijaitsivat. Saimme kuitenkin sään puolesta nauttia lämpimän aurinkoisista päivistä. Viikolla oli vain yksi sateinen päivä, joka ei kuitenkaan maastossa liikkumista estänyt. Costa Blancan rannikko rajoittuu etelässä Torreviejan kaupunkiin, jonka pohjoispuolella sijaitsevaan Guardamar del Seguraan majoituimme viikon ajaksi.

Päivärytmiimme kuului aamupalan jälkeen suunnistusrata, jonka ehdimme aina suorittaa hyvin ennen päivän lämpimintä hetkeä. Suunnistuskarttoja oli käytössämme kaikkiaan seitsemän. Harjoitusradoista neljä sijaitsi dyynialueella. Eksymisen vaaraa ei ollut koska radat rajoittuivat mereen ja teihin tai asutukseen.

Guardamar del Seguran kaupunki sijaitsee Segura-joen suulla. Islamilaisena aikana paikkaa kutsuttiin nimella ´Guald-a-amar´, Hiekkajoki. Segura-joen mukanaan tuoma hiekka, jonka itätuulet ovat huuhtoneet takaisin rantaan ovat muodostaneet 12 kilometriä pitkät Guardamarin dyynit, jotka ovat Euroopan laajimmat hiekkadyynit. 1800-luvulla pelättiin, että dyynit hautaavat alleen koko kaupungin, minkä vuoksi heti 1900-luvun alussa aloitettiin mittava metsänistutusohjelma, jonka aikana istutettiin valtavat määrät pinjamäntyjä, palmuja, sypressejä ja eukalyptuspuita. Metsäprojektin tuloksena kaupungin merenpuoleiselle sivulle muodostui laaja metsäalue, joka nykyisin tunnetaan nimellä ´La Piñada´.  Sen ytimen muodostavat Alfonso XIII:n puisto ja Kuningatar Sofian puisto.  Ne ovat yhä edelleen hyvin hoidettuja ja viihtyisiä puistoja, joihin kaupunkilaiset mielellään suuntaavat kävelymatkansa.

Alfonso III: n puistossa pääsimme tutustumaan dyynimaastoon. Harjanteet, supat ja neulasten peittämä helppokulkuinen maapohja ihastuttivat. Dyynimaastossa kaikki näytti yhtä äkkiä samanlaiselta ja ehkä meille vieraammassa suppamaastossa eteneminen vaati kyllä tarkkuutta. Puistossa suunnistamista helpotti osaltaan sitä halkovat tiet. La Matan kartan dyynialue oli muita kapeampi, mutta sen teki haastavaksi ja monipuolisemmaksi lähellä rantaa oleva tiheän aluskasvillisuuden vyöhyke, jossa suunnassa liikkuminen ei ollutkaan aivan helppoa. Dyynien harjalta oli upea näköala merelle. Monilla meistä olikin puhelin mukana valokuvaamista varten. Guardamar norte-kartalle oli laadittu intervalliharjoitus. Toki kaikilla kartoilla jokainen saattoi tehdä aivan omanlaisen radan, jonka halusi suunnistaa. Kilpailusta ei ollut kysymys eikä aikoja mitattu kuin omilla kelloilla. Tämän kartan eteläosassa oli erikseen ns. N-rata, joka nousi sen suunnistaneiden suosikiksi. Rata on siis N-kirjaimen muotoinen ja se on laadittu lahjaksi Minna Kaupille, joka oli Pasi Ikosen kanssa valmentajana harjoitusleirillä Alicantessa vuonna 2005. P-kirjaimen muotoinen rata oli vaikea toteuttaa ja M-kirjaimesta ei ollut pitkä matka N-kirjaimeen, joka saatiin sanasta ´Night´. Kukapa laatisi Kalannin metsiin V-kirjaimen muotoisen radan Vakka-Rastin nimikkoradaksi? Neljäs dyynialueella sijainnut kartta oli samaisella Guardamar norte-alueella. Siellä osallistuimme myös paikallisille kuntorasteille. Sillä kertaa suunnistaminen oli helpompaa koska rastipisteillä oli rastiliput ja numerokoodit selkeästi esillä. Muuten harjoitusradoilla rastipaikoilla oli nauha tai nauhoja tai sitten ei mitään. Heli, Kari, Peppi ja Senni saivat oikein virallisen tuloksen koska heillä oli tai he saivat si-cardit. Emit-leimasimia ei maailmalla tunneta. Tosin tuloksissa ei välttämättä näy oikeita nimiä tai seurana saattaa olla Karkki-rasti!

Dyynimaastojen välissä pääsimme tutustumaan myös toisenlaisiin maastoihin. Santa Pola-kartta häkellytti etukäteen varsin vihreällä yleissävyllään. Ylänkömaasto oli kivikkoista. Karttaan oli merkitty paljon kiviä, mutta niiden tunnistaminen koon perusteella oli vaikeaa. Piikkisiä pensaita ja männikköä riitti myös. Kuivuneita ojanpohjia ja jyrkänteitä oli paljon. Joenuomaan rakennetut penkereetkin oli karttaan tarkasti merkitty. Maisemat olivat jylhiä ja rastipisteinä olevat muutamat luolat vaikuttavia. Rannikosta sisämaahan päin sijaitsee Murcian kaupunki, jonka alueella suunnistimme Coto Cuadros-nimisessä luonnonpuistossa. Vuoristoalueella korkeuserot olivat dyyneihin verrattuna toista luokkaa. Jälleen kerran apuna olivat kuivat joenuomat ja ylhäällä kulkevat tiet ja polut. Maasto sinänsä oli helppokulkuista, kun aluskasvillisuus oli lähinnä rosmariinia, joka tuoksui lumoavalle. Vuoristossa suunnistus oli monien mielestä mieleenpainuvaa eikä vähiten ylhäältä avautuvien maisemien vuoksi.

Aamupäivän suunnistusten jälkeen oli paljon aikaa myös muuhun. Nousiaiset vuokrasivat pyörät ja tutustuivat espanjalaiseen maaseutuun sillä tavoin, Heli pääsi vierailemaan Alicantessa sijaitsevaan ystävyyskouluun, Ari kuuli Torreviejan sinfoniaorkesterin konsertin ja nuoriso löysi parhaat shoppailupaikat. Isommalla porukalla seurasimme Torreviejan karnevaalikulkuetta, pysähdyimme Orihuelan kaupungissa ja nousimme Alicantessa Santa Barbaran linnoitukseen. Ruokailut hoidimme majapaikassa pääasiassa yhteistuumin ja ulkonakin kävimme syömässä yhdessä pari kertaa. Iltaisin suosikkipeliksi nousi Bananagrams-sananmuodostuspeli, jota pelasimme välillä suunnistukseen liittyvillä sanoilla.

Oli hienoa suunnistaa samoissa maastoissa ja kartoilla kuin maailman huippusuunnistajat ja viettää samalla lomaa mukavassa seurassa.

Leiriraportin kirjoitti Ari

Kuvia

Video