Kun rasti ja koodi eivät kohtaa, ....

Prisma-rastien sprintti 25.5.2017 Lohjalla. Lähden verrytellen kohti lähtöpaikkaa. Kohta tajuan, että hakaneulat numeroa varten ja määritekotelo unohtuivat. Reippailen takaisin repulle. Onneksi aikaa on.

Lähtöpaikalla ripustan numeron rintaan ja sitten karsinaan. Laitan määritteet H70 rannekoteloon. Joskus olen ottanut väärät. Karsinassa on vähän hermostunut olo. Edessä ja takana lähtevät kovat kilpakumppanit. Rauhoitun miettimällä mitä teen mennessäni 120 metriä K:lle. Lähtösuunta siitä on oltava selvillä ja samoin suunnitelma ykköselle ennen sitä.

Piippauksesta liikkeelle ja suunnitelma täytäntöön. Keskityn ehkä liikaa väliin ja K:lla otan muutaman askeleen väärään suuntaan. Korjaan nopeasti ja sitten pujottelen talojen välistä kohti rastia. Ennen lippua on lähtösuunta ja suunnitelma kakkoselle valmis. Saavun pukille. Tarkistan koodin ranteesta. Ei täsmää! Palaan takaisin päin ja yritän korjata. En keksi mitään. Minuutin takaa lähtenyt suunnistaja tulee talon takaa. Ryntään sinne. Näkyy lippu, mutta ei täsmää. Tuliko tuolta kulman takaa.  Joo ja siellä on oikea koodi.

Lähden alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kohti kakkosta. Kaikki täsmää. Tulen isomman kadun risteykseen, mutta jokin ei ole kohdallaan. Pieni ”hälytyskellojen” kilinä alkaa kuulua. Käännyn kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaiseen suuntaan. Kuja, joka on suljettu, näkyy vasemmalla, mutta aita on melko kaukana? Jatkan ja tulen katujen risteykseen, josta minun pitää kääntyä. Katu näyttää isommalta kuin kartassa ja sen vieressä on omakotitaloja eikä rivitaloja, kuten pitäisi olla. Olen tullut yhden risteyksen yli ja saan varmuudella kiinni. Tästä vaan kolmosen kautta kakkoselle. Kolmonen on paikallaan ja jatkan kakkoselle. Koodi täsmää. Mutta oliko koodi kolmosen kohdalla? Hälytyskellot kolahtelevat jo.

Kolmoselle on helppo mennä, koska kävin jo siellä. Koodi täsmää, mutta oliko se nyt nelosen kohdalla? Nyt alkaa kuulua jo jyminää. Suunnitelma neloselle on tehty ajoissa, joten en jää pohtimaan.

Epävarmuus lisääntyy, mutta edessä on talo ja aita, jonka portista pitää mennä. Portti löytyy ja taloryhmä edessä näyttää oikealta. Takimmaisen talon kulmalla pitäisi olla lippu. Teen suunnitelman viitoselle ja loikin lipulle, jota ei ole! Lähellä on toinen rasti ja yritän sijoittaa sen kartalle. Ei onnistu. Keskeyttäminen käy mielessä, mutta sisu ei anna periksi. Ei tämä näin vaikeaa voi olla. Palaan takaisin aidalle ja totean olleeni väärällä aidalla. Saan kiinni ja lähestyn oikeaa paikkaa ja tiedän varmasti sijaintini. Lippu näkyykin jo kaukaa. Tarkistan koodin ranteesta eikä se täsmää! Nyt ulvoo jo hälytyssireeni! Avaan kartan. Katson siinä olevia merkintöjä ja totean suunnistaneeni H60-sarjan rataa ja yrittäneeni sovittaa toisen radan koodeja siihen. Ei muuten ole helppoa, ei.

Olen käyttänyt neljään rastiin niin paljon aikaa, että minun pitäisi olla jo maalissa. Loput neljätoista rastia löytyvät hyvin.

Hylsyhän siitä tuli ja maalissa odotti huolestunut puoliso, joka pelkäsi jotain kurjaa sattuneen, kun viivyin niin kauan.

Väärä kartta, väärät määritteet ja 180 astetta väärään suuntaan ovat sellaisia virheitä, joiden mahdollisuus on aina olemassa. Ne tietää, mutta ei niitä näköjään pysty kokonaan välttämään - en ainakaan minä.

-Leo-