Kesälomanviettoa O-Ringenillä.

Joskus viime syksynä tuli ajatus, että jospa lähtisimme O-Ringen suunnistusviikolle Ruostiin. Paikkana Höga Kusten (Korkea Rannikko) houkutti, onhan se yksi Unescon maailmanperintökohde, yhdessä Merenkurkun saariston kanssa. Viime jääkauden jälkeen maa on sillä alueellla noussut 800 metriä, enemmän kuin missään muualla. Luonto ja maisemat vaikuttivat kuvien perusteella upeilta ja innokkaita suunnistajiakin riitti mukaan. Aloimme siis vihkiytymään asiaan tutkimalla O-Ringenin nettisivuja.

O-Ringenin sivuilta löysimme jokaiselle matkaan lähtevälle sopivan sarjan valtavasta tarjonnasta. Sarjoja oli elitistä, kilpa- ja kuntosarjoihin sekä aloittelijoille että vaativampaa kuntoilua haluaville, myös pyöräsuunnistusta ja jopa suunnistuskoulujakin järjestettin. Samoilla sivuilla oli lukuisa määrä erilaisia asuntoja tarjolla. Hintahaarukka ja sijainti vaihtelivat keskusta-asunnoista ympäristön mökkeihin. Teltta- ja matkailuvaunumajoituskin tuntui olevan Ruotsissa suosittua.

Löydettyämme sopivan asunnon, päätimme ilmoittautua ja varata asunnon O-Ringen sivujen kautta. Maksu hoidettiin samalla. Kilpailumaksuihin sisältyi myös bussikuljetukset kisapaikoille. Homma toimi hienosti netissä. Sitten vaan alettiin odottaa heinäkuun ...helteitä.

Saavuimme kisakaupunkiin, 20 000 asukkaan Örnsköldsvikiin lauantaina niin myöhään, että O-Ringen torget (keskuspaikka kaupungin keskustassa) oli jo suljettu, joten olimme varautuneet siihen että emme saa kilpailunumeroitamme ennen ensimmäistä kisapäivää. Olimme etukäteen selvittäneet, että numero- tai oikeastaan nimilappuja pystyi hakemaan myös kilpailukeskuksen infosta ennen kisaa.

Lähdimme ajoissa kävelemään kaupungin keskustaan ”busstorgetille”, josta bussit kuljettivat nonstoppina ihmiset kisapaikalle. Suosittua näytti olevan myös se, että omat pyörät tuodaan kotoa (auton katolla tai vetokoukussa) ja ajetaan niillä sateliittiparkkiin tai busstorgetille, joissa olikin isot pyöräparkit. Kyllä oli ihailtavaa, miten hienosti kuljetus oli organisoitu. Ilmastoitu bussi kuljetti meidät n. 300 metrin päähän ensimmäisestä kilpailukeskuksesta. Suuret kyltit ja opastaulut neuvoivat heti ensikertalaisetkin oikeisiin paikkoihin. Ystävälliset virkailijat tulostivat lappumme ilman suurta jonotusta. Kilpailijan lappuun oli tulostettu myös lähdön nimi ja mahdollinen lähtöaika ja se kuinka pitkä matka lähtöön oli.

Areenat oli rakennettu niin, että siellä riitti tilaa kaikille 16 000 osallistujalle. Uskomattomalta tuntui, ettei suuria jonoja ollut edes vessoihin, suihkuihin tai ruokapaikkoihin.

Sisääkirjautuminen tapahtui ensimmäisellä kerralla siten kuin Jukolassakin. Virkailija luki kilpailijalapussamme olevan viivakoodin ja kilpailukorttina käytettävä SI-card (meillä tätä vastaa emit) tyhjennettiin ja luettiin ja siitä alkoi matka lähtöön. Viitoitukset olivat selkeät ja matkan varrella tarjolla oli vielä vettä ja vessoja.

Kilpailijat pyydettiin 3 min ennen lähtökarsinaan ja kartta otettiin lähtöpiippauksella. Kunto(Motion)-sarjassa sai kartan ottaa omasta laatikostaan ja sitä sai rauhassa katsoa ennen kuin lähti suunnistamaan.

Kartat olivat A3-koossa, rastimääritteet oli painettu karttoihin, mutta ne sai myös irrallisina. Täällä avokalliot oli merkitty kellertävinä karttoihin, ja käyriä piisasi eli penkkaa riitti. Aamupäivän lähtijöillä ei vielä uria ollut, mutta iltapäivällä niitäkin jo oli. Ne eivät aina menneet omille rasteille, joten tarkkana sai olla. Rastiliput eivät kovin kauas näkyneet eli paikkaa oli haettava, ei lippua. Leimaaminen tapahtui laittamalla SI-card rastilla olevaan laitteeseen ja merkkiääni kertoi että leima oli tallentunut SI-cardiin. Kansainvälistä meininkiä riitti, välillä neuvoa kysyttiin kuntosuunnistajalta suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, missähän nyt ollaan.

Vapaa-aikana tutustuimme nähtävyyksiin ja vaelsimme Skuleskogenin luonnonpuistossa Slåttdalsbergetillä. Kävimme siellä myös hienossa kanjonissa, Slåttdalsskrevanissa. Nähtävää riitti myös Örnsköldsvikistä etelään esim. Bönhamnissa ja pohjoiseen Skeppsmalenissa, josta löytyi mm. Surstömming-museo. Hapansilakkaa ei siellä myyty, mutta savusiikaa ostimme itsepalvelumyymälästä 40 kr/kpl.

Kilpailupäivät aloitettiin klo 8.30 juhlallisesti Ruotsin kansallislaululla kisaväen laulaessa mukana. Myös muuta mukavaa musiikkia piano- ja saksofonisäestyksellä tuli päivän mittaan. Selostus toimi hienosti sekä ruotsiksi että englanniksi. Kaikkien sarjojen kilpailijoita seurattiin. Muiden välipäiväna Elit-sarjalaiset kisailivat kaupungin puistossa ja torilla aivan yleisön joukossa. Ihan mahtavaa oli nähdä suomalaisten menstyvän. Upeinta kuitenkin taisi olla D21E-sarjan Simone Nigglin mahtava kokonaiskilpailun takaa-ajovoitto yleisön hurratessa hänen juostessaan maaliin.

Jos olet joskus ajatellut, voisitko lähteä Ruotsiin rastiviikolle, niin oman kokemuksemme perusteella voimme lämpimästi suositella tätä tapahtumaa kaikille suunnistuksesta pitäville. Ensi vuonna Kolmårdenissa (Norrköping) ja kahden vuoden päästä Uppsalassa ja Åressa v. 2021. Nyt treenaamaan suunnistusta, juoksua ja vaikka ruotsia ja suunnittelemaan mukavia reissuja.

Videolla meidän O-Ringen 2018 tunnelmia

O-Ringen 2018 kisasivut

t. Heli ja Kari J.