Aarre Salmi

Aarre Salmi
  1. Kuka olet, mistä tulet, mitä teet ja keitä perheeseesi kuuluu?
    Olen Aarre Salmi, syntynyt 1945 Kemijärvellä. Lapsuuden ja nuoruuden vietin kuitenkin Karstulassa. Olen nykyisin eläkeläinen. Perheeseen kuuluu vaimo Anneli, joka myös harrastaa suunnistusta (neljä kertaa insinöörien Suomen mestari sarjassa D35).
     
  2. Milloin aloitit suunnistuksen?
    Olin mukana Karstulan Korpikarstujen partiotoiminnassa, jossa aloitettiin suunnistustoiminta vuonna 1960 lippukunnanjohtajan ilmakuvista piirtämillä musta-valkoisilla kartoilla, joissa ei ollut korkeuskäyriä.
     
  3. Miten tutustuit Vakka-Rastin toimintaan?
    Suunnistuksessa aikaisemmin edustamani seurat ovat Karstulan Kivaa ja Gamlakarleby IF. Kun muutin maaliskuussa 1986 Kokkolasta Ukiin, edustin vielä GIF:ää, mutta kävin VaRa:n kuntorasteilla, jolloin tutustuin seuran toimintaan. Seuraavana vuonna liityin sitten Vakka-Rastiin.
     
  4. Mikä on tämän kauden tavoitteesi?
    Tämän vuoden tavoitteena on suunnistaa pari kolme kuntorastia, jotta vuodesta 1960 alkanut yhtäjaksoinen rasteilla käynti ei katkeaisi.
     
  5. Levy- vai peukalokompassi?
    Isällä oli marssikompassi, jolla aloitin suunnistusharrastuksen. Koska 60- ja osittain 70-luvun kartoilla oli huomattavasti nykyistä vähemmän kartanlukukohteita ja karttojen mittakaava oli 1:25 000 tai 1:15 000. Levykompassi oli tuolloin paras. Eihän silloin vielä peukalokompassia ollutkaan ja vaikka olisi ollutkin, tuskin se olisi ollut suosittu, koska peruskartoilla suunnistettaessa piti huomioida kartan eranto eli karttapoikkeama. Nykyisin käytän peukalokompassia kartoilla, joissa on riittävästi kartanlukukohteita.
     
  6. Onko sinulla joku oikein erityisesti mieleen jäänyt pummi?
    Mieleenpainuvin pummi tapahtui 1976 ylipitkien matkojen SM-kisassa. Maasto oli Itä-Suomen suppamaastoa. Puolimatkan väliaikarastin jälkeen oli rastipisteenä kaivettu kuoppa ison supan pohjalla. Menin kuin telkkä pönttöön, kiersin rastikuopan, jonka reunoilla kasvoi tiheästi näreitä ja nuoria haapoja. En havainnut rastilippua, ja oletin tulleeni väärään suppaan. Suppia kolutessani totesin, että on syytä palata väliaikarastille ja ottaa suunta uudestaan. Löytyihän rastilippukin vihdoin. Kuopan pohjalla istunut varusmies vinoili, että miksi ensimmäisellä käynnillä en viitsinyt leimata. Adrenaliiniä tuli vereen ja painelin loppumatkan riskirajoilla, onneksi ilman lisäpummeja. Maaliintulon jälkeen harmitus oli suuri kun kuulin, että väliaikarastilla olin ollut kärjessä Markku Salmisen kanssa ja nyt loppusijoitukseni oli yhdeksäs.
     
  7. Mitä muita lajeja olet harrastanut tai harrastat tai miten muuten vietät vapaa-aikaasi?
    Nuorena tuli harrastettua urheilua monipuolisesti. Maasto-/maantiejuoksua, talvella hiihtoa, koska Keski-Suomessa oli lunta joka talvi. Suunnistuskarttojen tekoa olen harrastanut ja se on erinomaista suunnistustaidon kehittämistä. Purjehdusta ja navigointia olen harrastanut yli kolmekymmentä vuotta. Merikarttanavigoinnissa olen saavuttanut kaksi Suomen mestaruutta. Lisäksi omakotitalon ja Annelin omistaman mökin kanssa on aina jotain puuhattavaa.
     
  8. Mitä teet kartoillesi suunnistuksen jälkeen?
    Mapitan kartat. Merkitsen niihin tapahtuman päivämäärän, kulkemani reitin, sijoitukseni ja ajan.
     
  9. Mikä on lempikarttamerkkisi?
    Pieni avosuo, joka rastipisteenä antaa sopivasti haastetta suunnistajalle.
     
  10. Mikä suunnistuksessa on parasta?
    Suunnistusta voi harrastaa ikään ja kuntoon katsomatta omaan tahtiin, välillä vaikkapa kannonpäässä istuen ja karttaa tutkien. Myös huippusuunnistajalle riittää joka kisaan haastetta. Luonnossa liikkuminen kotimaan ja muiden maiden erilaisissa maastotyypeissä on mielenkiintoista.