Aimo Kalenius

1. Kuka olet, mistä tulet, mitä teet ja keitä perheeseesi kuuluu?

Olen Aimo Kalenius, syntynyt 1937 Räisälässä. Talvisodan syttymisestä lähtien asuinpaikkojani ovat olleet: Peräseinäjoki, välirauhan  ajan Räisälä, jatkosodan seurauksen  Peräseinäjoki, Laitila, Koski T.l. Turku, Salo ja Uusikaupunki. 
     Työpaikkojani ovat olleet: Wärtsilä-yhtymä  Oy Crichton- Vulgan, Matti Eloranta & CO, Uudenkaupungin Telakka Oy ja Ky V. Pirilä / Vepi-Tuote Oy.
     Nykyisin olen eläkeläinen. Perheeseeni kuuluu vaimo Pirkko, kolme tytärtä, kahdeksan lastenlasta ja kuusi lastenlastenlasta.

2. Milloin aloitit suunnistuksen?
Sain tädiltäni rippilahjaksi marssikompassin ja virsikirjan. Ensimmäiset suunnanottoni tapahtuivat Koski T.l :ssä venäläiseltä kartalta 1:42 000, läpi metsän naapuria kohti. Suunnistuksen ”saloihin” pääsin vähitellen aloittelemaan vasta VaRan kuntorasteilla 1974.
        -                                                                       
3. Miten tutustuit Vakka-Rastin toimintaan?  

Kuulin kavereilta  Vakka-Rastin kuntorasteista ja menin kokeilemaan.

4. Mikä on tämän kauden tavoitteesi?
Tämän hetken tavoitteenani on päästä vain radan läpi kunnialla. Ajalla ei ole väliä. Aivohalvaus syksyllä 2015 aiheutti oikean puolen halvauksen, jolloin maaston epätasaisuudet tuottavat vaikeuksia. Sairaalan fysioterapeutille kerroin toiveenani olevan, että jospa vielä joskus pääsisin metsään kävelemään ja suunnistamaan. Näin hänen kasvoillaan epäilevän ilmeen, mutta kuitenkin rohkaisi minua liikkumaan rollaattorin avulla. Heti keväällä 2016 menin Lakkissuon Alina-rasteille kokeilemaan ja mikä ihana tunne, olen täällä muiden mukana jälleen. Eräällä rastilla Verhan Koitto vähän ihmetellen toivotti minut onnitellen rasteille.

5. Levy- vai peukalokompassi?
Levykompassi.

6. Onko sinulla joku oikein erityisesti mieleen jäänyt pummi?
Niitä on paljon ja pummeista aina keskustellaan. Mitään erityistä ei tule mieleen.
   
7. Mitä muita lajeja olet harrastanut tai harrastat tai miten muuten vietät vapaa-aikaasi?
Nuorena harrastin yleisurheilua Kosken Kaiussa, Turun Urheiluliitossa ja Salon Viestissä. Parhaaksi tulokseksi pituushypyssä jäi vuonna 1961 hypätty 727 cm.
       SM-erävaellukisa, joka on kahden miehen partion suunnistamalla noin 120 km kolmen vrk. aikana suoritettu vaellus. Jokaisella rastilla on erähenkisiä tehtäviä, sisältäen: luonnontuntemuk- sen ja suojelun, ensiapu- ja pelastuspalvelun, maastoesteiden ylitykset, erävaellustiedot ja -taidot ja suunnistuksen. Yöt makoillaan rakotulen ääressä laavussa. Viimeisenä aamuna on noin 20 km pikataival. Parhaimmillaan kisoissa on ollut toistasataa partiota. Ensimmäinen kisa oli Kurussa 1974 Veijo Nurmen kanssa, tuloksena neljäs sija. Veijo ei päässyt Enontekiön kisoihin 1975, vaan hänen sijalleen tuli hänen veljensä Raimo. Hänen kanssaan saavutimme myös neljännen sijan. Jatkoimme Raimon kanssa 1976 Luosto-Pyhätunturin maisemissa, tuloksena kuudes sija. Kolmen kisan voittoputki alkoi Espoon Nuuksion kisoissa 1977, Kiilopäällä 1978 ja edelleen Imatralla 1979. Päätimme pitää välivuoden, mutta myöhemmin selvisi, että jääköön viimeiseksi. Vielä kuitenkin 1981 Hämeenlinnan kisoihin ilmoittauduin Tapio Jutilan kanssa ja saavutimme hopeaa hyvin tasa- väkisessä kisassa. 1989 Raision kisoihin lupauduin rata- ja tehtävämestariksi, joka olikin suuren suuri urakka, mutta mielenkiintoinen.
      Minulla on ollut aina vähän liian paljon harrastuksia, jotka ovat haitanneet toinen toisiaan. Nyt pois on jäänyt mm. SPR ja Vapaaehtoinen Pelastuspalvelu PePa, jossa olin pitkään etsinnän koulut- tajana. Eläkkeellä ollessani perustin Erä-Aimo Oy:n, jonka pääasiallinen toiminta oli matkojen jär- jestäminen eri puolille Karjalaa. Kohteina ovat olleet: Karjalan-Kannas, Aunus, Viena, Vepsä ja Ää- nisen rantamaisemat. Pyrin tekemään kaikista matkoista mielenkiintoisia, mutta parasta olivat pel- kät soutureissut, joista ehkä mieliinpainuvin oli viiden päivän kirkkovenesoutu Vienassa. Tämänkin ”harrastuksen” olen lopettanut.
     Olin Salon Laulu-Sepoissa ja edelleen Laulu-Veikkojen toiminnassa, joissa yhteensä tulee 2023 60 vuotta- jos elän. Myös pitkäaikainen harrastukseni on Vakka- Suomen Kansalaisopisto, jossa harrastan maalausta.
             
8. Mitä teet kartoillesi suunnistuksen jälkeen?
Kyllä ne ovat mapissa siistissä järjestyksessä, joka ainoa kartta.

9. Mikä on lempikarttamerkkisi?
Esimerkiksi pieni avosuo, miksei maalikin.

10. Mikä suunnistuksessa on parasta?
Suunnistusta voivat harrastaa kaikki, ikään ja kuntoon katsomatta ja erityisesti luonnosta nauttien.